Kiila-palkinnot 1980-2015
1980 kirjailija Arvo Turtiainen
1981 Tulipää-työryhmä
1982 kuvanveistäjä Rauni Liukko
1983 säveltäjä Marjatta Meritähti
1984 professori Raoul Palmgren
1985 laulaja Anneli Saaristo
1986 Tanssiteatteri Raatikko
1987 kirjailija Hannu Salama
1988 teatterijohtaja Raija-Sinikka Rantala
1989 elokuvayhtiö Epidem
1990 työryhmä Petteri Bulow, Juha Saari, Touko Yrttimaa
1991 kirjailija Rosa Liksom
1992 kuvanveistäjä Martti Aiha
1993 suomentaja Liisa Ryömä
1994 toimittaja Erkki Saksa ja “Maailma sanojen vankina” -työryhmä
1995 Antti Raivio ja Q-teatteri
1996 teatteriohjaaja Kristian Smeds
1997 teatteriohjaaja Jouko Turkka
1998 taidemaalari Marjatta Hanhijoki ja kirjailija Leena Krohn
1999 kuvanveistäjä Ossi Somma
2000 projektisihteeri Sari Salovaara
2001 kansanedustaja, dosentti Ilkka Taipale
2002 LIKE kustannus
2003 dokumenttielokuvantekijät Kanerva Cederström & Kiti Luostarinen
2004 teatterityöntekijät Minna Harjuniemi & Aune Kallinen
2005 muusikko Mikko Perkoila
2006 säveltäjä Kalevi Aho, kirjailija Claes Andersson, toimittaja Hannu Taanila
2007 kirjailija Olli Hyvärinen
2008 elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist
2009 taiteilija Erkki Pirtola
2010 Pispalan nykytaiteen keskus / Hirvitalo ja Pispalan kulttuuriyhdistys
2011 Kulttuurilehti Kaltio
2013 taiteilija Terike Haapoja ja kirjailija Laura Gustafsson, Toisten historia-hanke
2015 kirjailija Yousif Haddad ja runoilija Tapani Kinnunen.
Tiedote julkaisuvapaa pe 29.1.
Vuoden 2015 Kiila-palkinnot jaetaan kirjailija Yousif Haddadille ja runoilija Tapani Kinnuselle
Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila ry. jakaa perinteikkään Vuoden Kiila -tunnustuspalkinnon vuodelle 2015. Tänä vuonna Kiila ry:n johtokunta päätyi palkitsemaan kaksi pitkän ja omintakeisen polun kulkijaa kirjailija Yousif Haddadin ja runoilija Tapani Kinnusen.
Yousif Haddad (s. 1956), taiteilijanimeltään Yousif Abu Al Fawz, on Irakissa syntynyt, Keravalla asuva kirjailija ja toimittaja, joka on yli kolmekymmentä vuotta kestäneen uransa aikana julkaissut teoksia niin Irakin Kurdistanissa, Ruotsissa, Syyriassa kuin Suomessakin.
Haddadin kirjallinen ura on ollut monimuotoinen: hän on julkaissut romaaneja, novellikokoelmia, käsikirjoituksia sekä lukuisia artikkeleita ja kolumneja. Hänen tuotannostaan on suomennettu novellikokoelma Taikalintu (Like 2000, suom. Marko Juntunen).Tuotannossaan hän on tarkastellut siirtolaisuutta ajankohtaisesti ja terävänäköisesti tuoden usein ironian keinoin esiin turvapaikanhakijoiden kokemuksia sekä kotoutumista uuteen kotimaahansa. Haddad on myös reagoinut aktiivisesti yhteiskunnallisiin muutoksiin, ja käsitellyt niin teoksissaan kuin julkisessa keskustelussakin kasvanutta muukalaisvastaisuutta ja rasismia sekä uskonnollisen fundamentalismin nousua. Hänen tuotantonsa rikastuttaa Suomeen Euroopan ulkopuolelta muuttaneiden ja teoksissaan suomalaista yhteiskuntaa käsittelevien kirjailijoiden ääntä.
Tapani Kinnunen (s. 1962) on Joensuussa syntynyt, mutta jo useita vuosia Turussa vaikuttanut runoilija, romaanikirjailija ja esittävän runouden edelläkävijä Suomessa.
Kinnunen tunnetaan sanansa tarkkaan valitsevana kirjailijana ja räjähtävänä esiintyjänä, joka on noussut koti-Suomen runouslavojen lisäksi esiintymään useasti niin Virossa kuin Englannissakin. Kinnusen tuotannon selkärangan muodostavat runokokoelmat, joista ensimmäinen, Nauru pimeästä huoneesta, julkaistiin vuonna 1994, ja viimeisin, Haitin runot, vuonna 2013. Viime aikoina Kinnunen on julkaissut kaksi omaelämänkerrallista romaania, Noustiin kellareista (2014) ja Julkinen eläin (2015). Kinnunen kirjoittaa rehellisesti, kuvaa asiat kuten ne tapahtuivat ja on runoudessaan useasti kuvannut yhteiskunnan vähäosaisten ja laitapuolen kulkijoiden elämää, kertonut betonista, lastulevystä ja teräsvillasta rakennetuista unelmista.
Perusteluissaan Kiila ry:n johtokunta toteaa muun muassa, että molemmat palkitut Yousif Haddad ja Tapani Kinnunen, ovat määrätietoisesti kehittäneet kirjallista näkemystään ja tinkimättömästi kulkeneet omanlaiseensa taiteelliseen suuntaansa.
Vuoden Kiila on vuodesta 1980 alkaen vuosittain jaettu tunnustus merkittävästä taiteellisesta urasta tai suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla. Palkittujen joukossa ovat muun muassa kirjailijat Hannu Salama ja Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds, säveltäjä Kalevi Aho ja toimittaja Hannu Taanila. Viimeksi palkinto myönnettiin 2013 taiteilija Terike Haapojan ja kirjailija Laura Gustafssonin taiteelliselle hankkeelle Toisten historia.
Palkintona oli vuosina 1980–2000 kuvanveistäjä Ukri Merikannon suunnittelema teräsveistos. Vuodesta 2001 Vuoden Kiila on kuvanveistäjä Pertti Kukkosen suunnittelema pronssiveistos.
Palkinnot luovutetaan palkituille lauantaina 30.1.2016 kello 19:00 Bar Musta Kissassa, Toinen linja 15 / Suonionkatu 1, 00530 Helsinki. Palkintojen jaon lisäksi palkitut ovat luvanneet esiintyä & paikalla kuullaan myös Kiilan johtokuntalaisten runoesityksiä.
Vapaa pääsy.
Myös median edustajat ovat tervetulleita paikalle seuraamaan palkintojenjakoa. Palkitut antavat myös haastatteluja. Heidän yhteystietonsa saa Kiilan kautta
Kiilan johtokunnan puolesta
Kalle Niinikangas, puheenjohtaja (kalle.niinikangas(at)gmail.com)
Ville Ropponen, varapuheenjohtaja (ville.ropponen(at)gmail.com)
Tapani Kinnuselle Vuoden Kiila -palkinto, Turun sanomat, kulttuuri, 29.1.2016
2013
Vuoden 2013 Kiila -palkinto myönnettiin taiteilija Terike Haapojalle ja kirjailija Laura Gustafssonille taiteellisesta hankkeesta Toisten historia.
Palkintotilaisuus pidettiin Taideyliopiston Kuva/Tilassa (Merimiehenkatu 36, 00150 Helsinki) lauantaina 14.12.2013 kello 19.00.
Vuonna 2013 Kiila-palkinnon myöntämisperusteissa painottuvat monitaiteellisuus, ekologinen ajattelu ja yhteiskunnalliset vaihtoehdot.
Toisten historia avaa uusia reittejä ajatella ja luo lisäksi tuoreen ja terävän näkökulman nykyhetken polttaviin kysymyksiin, kuten eläinten oikeuksiin sekä ihmisen ja muiden eläinlajien suhteisiin. Toisten historia kyseenalaistaa maailmankuvamme, historiamme ja identiteettimme. Se pakottaa katsomaan ympäristön tuhoamista silmästä silmään, mutta samalla se nostaa esiin uusia mahdollisuuksia selviytyä.
Naudan historian museo on ensimmäinen osa Toisten historia -hanketta. Projektin tarkoitus on rakentaa vaihtoehtoinen historia, jonka kautta tarkastellaan maailmaa, kulttuuria, ihmisyyttä ja eläimyyttä. Hanke pyrkii eläytymään ja avaamaan ei-ihmisen, eläimen eli toisen lajin edustajan näkökulman todellisuuteen.
Vuoden Kiila on vuosittain jaettu tunnustus merkittävästä taiteellisesta urasta tai saavutuksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla. Palkinto on myönnetty vuodesta 1979 lähtien kaikkiaan 32 kertaa. Palkittujen joukossa on muun muassa kirjailijat Hannu Salama ja Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds, säveltäjä Kalevi Aho ja animaatiotaiteilija Katariina Lillqvist. Viimeksi toissa vuonna palkinto myönnettiin kulttuurilehti Kaltiolle.
Vuoden Kiila-palkinto nuorille taiteilijoille, Kansan uutiset, kulttuuri, 16.12.2013
2011
Vuoden 2011 Kiila-palkinto Kulttuurilehti Kaltiolle
Vuoden Kiila on Kiila-yhdistyksen vuosittain jakama tunnustus merkittävästä taiteellisesta urasta tai suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla.Palkittujen joukossa on muun muassa sellaisia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita kuin kirjailijat Hannu Salama ja Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds, säveltäjä Kalevi Aho ja toimittaja Hannu Taanila. Viime vuonna palkinto myönnettiin Tampereella toimivalle Pispalan nykytaiteen keskukselle eli Hirvitalolle ja sitä ylläpitävälle Pispalan kulttuuriyhdistykselle. Tämän vuoden palkinnon saa Oulussa toimiva kulttuurilehti Kaltio.
Perustelut:
Kaltio r.y.:n julkaisema Oulussa ilmestyvä Kaltio on kohta 67 vuoden ajan tuonut esiin pohjoisen alueen kulttuuria, myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Kaltiota luetaan innolla myös etelässä, sillä Pohjois-Suomen kulttuurielämä jää usein valtalehdissä vain lyhyiden mainintojen varaan.
Kaltio ja sen päätoimittajat ovat usein myös osoittaneet rohkeutta puolustaessaan sananvapautta. Vuonna 2006 Kaltio julkaisi verkkolehdessään Ville Rannan Muhammed-sarjakuvan. Sen herättämä huomio johti päätoimittajan erottamiseen ja sarjakuvan poistamiseen palvelimelta.
Kiila haluaakin palkita Kaltion toimituksen rohkeudestaan sananvapauden puolustajana sekä pohjoisen alueen kulttuurin esille tuojana. Lisäksi Kaltio on ennen kaikkea hyvä ja laaja-alainen kulttuurilehti.
Oululainen kulttuurilehti sai Vuoden Kiila-palkinnon, Helsingin Sanomat, Kulttuuri, 4.1.2012
Vuoden 2011 Kiila-palkinto Kulttuurilehti Kaltiolle, Yle Uutiset, Kulttuuri, 2.1.2012
Kaltio sai Kiila-Palkinnon, Kulttuuri, Kaleva, 2.1.2012
Kiila palkitsi kulttuurilehden, Kulttuuri, Kansan uutiset, 2.1.2012
2010
Vuoden 2010 Kiila-palkinto Hirvitalolle
Vuoden Kiila on vuosittain jaettu tunnustus merkittävästä taiteellisesta urasta tai suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla. Palkittujen joukossa on muun muassa sellaisia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita kuin kirjailijat Hannu Salama ja Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds, säveltäjä Kalevi Aho ja toimittaja Hannu Taanila. Viime vuonna palkinto annettiin taiteen moniosaajalle ja ITE-taiteen esiinnostajalle, Erkki Pirtolalle.
Vuodesta 1980 lähtien jaettu palkinto myönnettiin tänä vuonna Tampereella toimivalle Pispalan nykytaiteen keskukselle eli Hirvitalolle ja sitä ylläpitävälle Pispalan kulttuuriyhdistykselle.
Perustelut:
Hirvitalo on hyvä esimerkki avoimesta, autonomisesti muodostuvasta kansalais- ja kulttuuritoiminnasta. Vuodesta 2006 toiminut Hirvitalo on luonut uudenlaisen tavan esitellä ja tarjota mahdollisuuksia taiteilijoille.
Hirvitalo ja Pispalan nykytaideyhdistys on aktiivisesti mukana Pispalan alueen kulttuuri- ja yhdistystoiminnassa. Musta Pispala, Pispalan karnevaalit, Pispalan runotulet – mitä Pispalassa tapahtuukin, myös kulttuuriyhdistys on siellä mukana. Pispalan järjestöt toimivat yhdessä toisiaan auttaen. Toisiaan tukien on mahdollista saavuttaa enemmän ja parempaa toimintaa.
Hirvitalon toiminta on merkittävää korttelissaan Pispalassa, mutta Pispalan kulttuuriyhdistys ei ole tyytynyt vain tähän. Heillä on yhteistyötä moneen suuntaan: Tampereella toimitaan yhdessä esimerkiksi Työväen museon ja muiden tahojen kanssa. Mutta verkostot ulottuvat myös pääkaupunkiseudulle ja kansainväliseen toimintaan. Lokaali ja globaali kohtaavat, muuallakin kuin internetissä. Sillä ihmisten kohtaamisestahan koko kulttuurissa on loppujen lopuksi kyse. Mikäpä sen parempi keino huomata, kuinka samanlaisia ihmiset joka paikassa ovat kuin kohdata se kaukainen muukalainen omassa lähiympäristössään.
Palkitsemalla Hirvitalon Kiila haluaa yleisemminkin nostaa esiin omaehtoista kulttuuritoimintaa, josta Hirvitalo on toimiva, mutta ei suinkaan ainoa esimerkki. Uusliberalisoituneessa maailmassa on syytä kiinnittää huomiota siihenkin, kuka taiteen määrittelee. Onko taiteen tekeminen sinällään arvokasta, vai pitäisikö jo lähtökohtaisesti ottaa huomioon sen mahdolliset tuotto-odotukset investointikohteena? Kenellä on siihen varaa? Kenelle taide kuuluu ja keitä ovat ne portinvartijat, jotka sen määrittävät? Uusliberalistinen taidekäsitys kaventaa taiteen kenttää. Autonominen, demokraattinen kaikille avoin toimintamalli on vaihtoehto etabloituneen kulttuurieliitin hierarkialle.
Avoimella toiminnallaan yhteistyössä eri järjestöjen ja ihmisten kanssa ympäri maailmaa Hirvitalo ja Pispalan kulttuuriyhdistys ovat luoneet Tampereelle elävän kulttuuriyhteisön, jonka vaikutukset ulottuvat paljon Pispalaa kauemmaksi.
Vuoden Kiila-palkinto Hirvitalolle Pispalaan, Kansan Uutiset, 13.12.2010
2009
Vuoden Kiila 2009 on taiteilija Erkki Pirtola
Vuoden Kiila on vuosittain jaettu tunnustus kiilamaisesta kiilauksesta eli merkittävästä taiteellisesta urasta tai suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla. Palkittujen joukossa on muun muassa sellaisia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita kuin kirjailijat Hannu Salama ja Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds, säveltäjä Kalevi Aho ja toimittaja Hannu Taanila. Viime vuonna palkinto annettiin animaatiotaiteilija Katariina Lillqvistille.
Vuodesta 1980 lähtien jaettu palkinto myönnettiin tänä vuonna 30. kerran. Vuoden Kiila 2009 on Erkki Pirtola, jota kiitetään monipuolisesta työstä suomalaisen taiteen parissa.
Kiilan johtokunnan perustelut Palkinnolle:
Vuoden 2009-Kiila-palkinto myönnetään Erkki Pirtolalle hänen monipuolisesta työstään suomalaisen taiteen parissa. Pirtola ei ole vain rajoja rikkova kuvataiteilija, vaan myös ansioitunut kirjoittaja, taidekriitikko, tv-toimittaja ja taidekuraattori.
Pirtola on yksi ITE-taideliikkeen perustajista ja on ollut mukana tuomassa niin sanottua modernia kansantaidetta esiin nykytaiteen kentällä. Pirtola oli perustamassa myös 1980-luvun punk-henkistä Ö-ryhmää, joka järjesti performansseja ja anarkistista tilataidetta. Ö-ryhmä toimi spontaaniin tyyliin ja puolusti ajatusta, että jokainen voi olla taiteilija. Tätä ajatusta Pirtola on seuraillut myös myöhemmin.
Erkki Pirtola tunnetaan lisäksi videotaiteen pioneerina. Jopa Helsingin tietokoneorkesterin kapellimestarina hän vieraili vuonna 2003.
Moni muistaa Pirtolan videokameroineen kuvailemassa erilaisissa avajaisissa, bileissä, mielenosoituksissa ja taidetapahtumissa. Pirtola on rakentanut ikään kuin suomalaisen taiteen videopäiväkirjaa.
On myös tärkeää, että Pirtola on ollut mukana nostamassa esiin valtavirrasta sivuun jääneitä taiteilijoita, kuten Kalervo Palsa tai Roi Vaara. 1970-luvulta lähtien Pirtola on ollut järjestämässä taidenäyttelyitä ja tapahtumia eri puolilla Suomea ja ulkomailla.
Suomalaisen taiteen kentällä Pirtola on haastava hahmo, joka on monesti avannut uusia uria. Avoimesti ja kriittisesti hän on kyseenalaistanut taidemaailman valtapelejä sekä valtiollisen byrokratian ja virallisten taideinstituutioiden ylivaltaa.
Pirtolalle taide on näyttäytynyt kahleettoman kekseliäisyyden alueena, joka ei kuulu vain eliitin ja pysähtyneistön salonkeihin tai itseensäkäpertyneen akatemian preparointipöydällä, vaan taide kuuluu kaikille.
Vuoden Kiila palkinto jaettiin 28. 11. 2009 Galleria Mutageenin kellarissa Helsingissä. Tilaisuuden kunniaksi venäläinen runoilija Arsen Mirzojev luki runonsa. jonka kääntäjä Jukka Mallinen tulkkasi suomeksi. Myös runoilija Kalle Niinikangas luki runojaan tilaisuudessa. Lisäksi DJ Tiksa soitti musiikkia ja Erkki Pirtola esitti videoitaan.
Erkki Pirtola on Vuoden Kiila, Helsingin Sanomat, Kulttuuri, 30. 11. 2009
Vuoden Kiila on Erkki Pirtola, Kansan Uutiset 30. 11. 2009
Kiila-palkinto Erkki Pirtolalle, Kaleva 30. 11. 2009
2008
Vuoden Kiila 2008 on Katariina Lillqvist
Vuoden Kiila palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena merkittävästä urasta tai aikaansaannoksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän alalla. Palkinto on vuodesta 1980 lähtien jaettu 27 kertaa. Palkittujen joukossa on muun muassa sellaisia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita kuin kirjailija Rosa Liksom, teatteriohjaaja Kristian Smeds ja säveltäjä Kalevi Aho. Kiila-palkinto annetaan nyt vasta toista kertaa elokuvantekijälle. Vuonna 2003 Kiila-palkinnon saivat dokumenttielokuvantekijät Kanerva Cederström ja Kiti Luostarinen.
Kiilan johtokunnan perustelut Palkinnolle:
Vuoden 2008-Kiila-palkinto myönnetään Katariina Lillqvistille hänen merkittävästä työstään elokuvan ja radioteosten parissa. Lillqvistin keskittyminen nukkeanimaatioon on ollut rohkeata, ja hänen työnsä ovat Suomessa nostaneet alan arvostusta. Laajempikin yleisö on alkanut ymmärtää, ettei nukkeanimaatio ole vain lasten elokuvien ilmaisukeino, vaan sen avulla voidaan käsitellä mitä tahansa.
Lillqvistin työ elokuvien parissa on ollut monimuotoista. Hän on usein käsitellyt erilaisia kulttuureja ja ollut näin osaltaan lisännyt suvaitsevaisuutta. Esimerkiksi animaatiosarja “Mire Bala Kale Hin – tarinoita matkan takaa” vuosilta 2001-2003 käsitteli romanien elämää. Tänä päivänä, kun oikeistopopulismi nousee Euroopassa, Suomessakin, ja puhutaan yhä enemmän “linnake-Euroopasta”, on tärkeää, että löytyy taiteilijoita, joiden töissä näkyvät suvaitsevaiset ja monikulttuuriset teemat.
Lillqvistin työt ovat usein olleet rohkean yhteiskunnallisia ja herättäneet särmikästä keskustelua. Lillqvist on tehnyt kaikkiaan 15 nukkeanimaatiota, dokumenttielokuvaa ja radiodokumenttia. Hänet on palkittu jo useasti kotimaisilla ja kansainvälisillä palkinnoilla, mm. kolmesti Tampereen elokuvajuhlilla, Berliinin elokuvajuhlien Hopeisella karhulla, Montrealin Film Festivalin erikoispalkinnolla, Telviksellä. Lillqvist on saanut myös Suomen valtion taidepalkinnon.
Tänä vuonna Lillqvistin nukkeanimaatio Uralin perhonen herätti kiivaan keskustelun marsalkka Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta ja sananvapauden rajoista Suomessa. Elokuvan viittaukset Mannerheimin homoseksuaalisuuteen ja marsalkan esiintyminen muun muassa korsetissa olivat liikaa piireille, jotka vaalivat Mannerheimista pronssiin valettua pysäytyskuvaa. Elokuvassa käsiteltiin vaikuttavasti myös valkoisten toimeenpanemaa joukkomurhaa Tampereen taistelun jälkeen vuonna 1918. Uralin perhonen avasi mahdollisuuksia keskustella suvaitsevaisuudesta ja kansallisesta historiankirjoituksesta uudella tavalla. Elokuvan esteettiset ansiot ovat myös moninaiset.
2007
Vuoden 2007 Kiila kirjailija Olli Hyväriselle
Kirjailija Olli Hyvärisen tuotannossa korostuu monipuolisuus. Runojen lisäksi Hyvärinen on julkaissut romaanin, näytelmiä, esseitä ja aforismeja, joista muodostuu eräänlainen kokonaissanataideteos, jos tällaista sanaa voi tässä käyttää. Tämän kokonaissanataideteoksen suhde yhteiskuntaan, yhteiseen todellisuuteen ja sosiaalisiin kysymyksiin on valpas, kysyvä ja avoin.
Hyvärisen teksti huutaa tai kuiskaa selkeästi omaäänisesti niin muodon kuin sisällön suhteen. Esimerkiksi hänen aforismikokoelmansa Vielä kerran tulee toisenlainen aika valittiin vuoden 2006 aforismikirjaksi.
Tuotannossaan Hyvärinen on tarkastellut usein Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumista ja kasvavan tulonjaon todellisuutta. Myös yhdentyvän Euroopan kipupisteet ja varjopuolet ovat saaneet valaistusta Hyvärisen tuotannossa. Vuosi toisensa jälkeen Hyvärinen on sinnikkäästi ja tinkimättä, tekisi mieli sanoa sisulla, tehnyt omaa taidettaan. Mediahuomiota tai edes palkkaa tehdystä työstä saa Suomessa joskus odottaa luvattoman pitkään.
Hyvärinen on usein tehnyt yhteistyötä kuvataiteilijoiden kanssa ja monissa hänen kirjoissaan on jonkun kiilalaisen taiteilijan kuvitus. Hyvärisen uusimman kirjan, shakkiaforismien kokoelman “Kuningatar tornista”(2007) on kuvittanut kiilalainen kuvataiteilija Matti Vainio ja kustantanut kiilalainen Asmo Koste.
Olli Hyvärinen on tuotannossaaan kysynyt ennen muuta hyviä kysymyksiä – sekä taiteellisessa, että yhteiskunnallisessa mielessä. Tärkeää on se, etteivät kysymykset lopu maaailmasta.
2006
Vuoden 2006 Kiilapalkitut: Kalevi Aho, Claes Andersson ja Hannu Taanila
Vuoden Kiila –palkintoja jaettiin 20.4.2006 Kiilan 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kolme. Palkinnot saivat säveltäjä Kalevi Aho, kirjailija Claes Andersson ja toimittaja Hannu Taanila.
Kalevi Aho
KaleviAhon taiteelle on leimallista monipuolisuus ja monimerkityksellisyys, joka ilmenee herkkyyden ohella mm. ironiana ja parodiana sekä vastakkaisina tunnetiloina. Musiikki kasvaa usein valtaviin tehoihin, huipennuksiin ja kärjistyksiin. Kalevi Ahon tuotanto käsittää 13 sinfoniaa, 4 oopperaa sekä runsaan kamarimusiikkituotannon eri kokoonpanoille. Kalevi Aho on antanut merkittävän panoksen myös kirjoittajana ja sävellyksen professorina Sibelius-Akatemiassa.
Claes Andersson
Claes Anderssonin urassa yhdistyvät psykiatri, kirjailija ja poliitikko. Hän on merkittävimpiä suomenruotsalaisia nykyrunoilijoita, jonka tuotanto on urbaania ja tunnevoimaisesti osallistuvaa lyriikkaa. Hän on käsitellyt teoksissaan myös psyykkisten sairauksien sosiaalisia syitä. Claes Andersson on vaikuttanut kulttuuripolitiikkaan eduskunnan jäsenenä, kulttuuriministerinä ja Vasemmistoliiton puheenjohtajana. Monin tavoin ansioitunutta Claes Anderssonia on kuultu myös muusikkona eri yhteyksissä.
Hannu Taanila
Hannu Taanila on tehnyt pitkän ja värikkään uran kulttuurivaikuttajana, toimittajana, ja radion kulttuuriosaston johtajana. Hannu Taanila on aktiivisesti ja tarkkaavaisesti seurannut niin kotimaan kuin globalisoituvan maailman tapahtumia, virtauksia ja mielialoja. Monialaisuus, innostuneisuus ja uteliaisuus kaikkea kohtaan ovat leimanneet hänen toimintaansa. Aitona vasemmistolaisena Taanilalla on riittänyt aina kiinnostusta myös pienen ihmisen asioihin ja ärhäkkyyttä iskeä valtaapitävien toilailuihin.