Pavel Arsenjev

 

Kiila julkaisee Kiilaklubilla ”Venäjän kevät” 28.3.2015 esiintyneen pietarilaisen kriittisen nykyrunoilijan Pavel Arsenjevin (s.1986) runoja suomeksi. Runot on suomentanut Anni Lappela.

Arsenjev  on runoilija, esseisti ja kriitikko. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa. Lisäksi runoja on ilmestynyt kirjallisuuslehdissä, internetissä ja useissa kokoelmissa. Andrei Belyi -palkintoehdokas vuonna 2012 kirjallis-kriittisen albumin Translit tekemisestä. Translitin päätoimittaja. Järjestänyt useita runofestivaaleja Pietarissa, osallistui ”katu-yliopiston” toimintaan 2008-2012 ja ”Runollisen aktsionismin laboratorio” -runoilijakollektiiviin 2008-2012. Runoja käännetty useille eurooppalaisille kielille. Arsenjevin runous pyrkii venyttämään kirjallisia rajoja tai jopa ylittämää ne siirtyen kriittiseen sosiaaliseen analyysiin, journalistisiin reportaaseihin ja runollisiin poliittisiin akteihin. Hän törmäyttää erilaisia tyylejä, sitaattimateriaalia ja retorisia rekisterejä. Situationistiset katuleikit yhdistyvät historialliseen ja kielitieteelliseen pohdintaan, kun sosiaaliset ja kulttuuriset stereotypiat murtuvat (esittely Ville Ropponen).

 

***

 

Tutkimus

 

Kyseisen runon esimerkistä

me näemme kuinka

taideteoksiin sisällytetyt

poliittiset julistukset

pystyttävät

yksinkertaistavat

ja vievät teoksen ulos

estetiikan alueelta,

kääntävät sen joksikin toiseksi tasoksi.

 

Näemme, että kirjoittaja

yrittää

ilmaista poliittisia

näkemyksiään ja vakaumuksiaan

osaamatta naamioida niitä

esteettiseen muotoon.

Edellä mainitun objektiiviset muodothan

monien asiantuntijoiden mukaan

ilmenevät varmasti

paljon myöhemmin tässä tekstissä

jos hän vain tekisi työtään

ja yksinkertaisesti kirjoittaisi runoja

etsien tyyliään

ja paikkaansa kirjallisuuden prosessissa.

 

Jos kirjailija olisi aluksi

jonkin verran hillinnyt ylpeyttään,

lukenut klassikoita,

opiskellut filologisessa tiedekunnassa,

missä epäilemättä osataan istuttaa rakkaus niitä kohtaan,

tiedostaisi politiikan ja taiteen

täydellisen yhteensopimattomuuden,

ja vasta sitten

yrittäisi

sepittää jotakin omaa,

mielellään jäljittelevässä hengessä,

silloin me olisimme voineet

puhua tässä runoudesta.

Mutta tässä tapauksessa me emme voi

sallia itsemme

puhua runoudesta.

 

Näemme myös, kuinka kirjailijan

täytyy tunnustaa

suoraan runotekstissä

kyvyttömyys omien vaatimustensa edessä,

ja kuitenkin voimme seurata myös sitä,

miten hän epäilemättä yrittää

jotenkin vääntelehtiä

paeten sellaisten

venäläiselle runoudelle vieraiden ilmiöiden

kuin konseptualismin

postmodernismin jne. pariin.

 

Sen lisäksi näemme, miten kirjailija

kyseisessä runossa

rienaavasti polkee jalkoihinsa

venäläisen runon syllabiset perusteet

jotka ovat asettaneet sellaiset suuruudet

kuin Lomonosov, Deržavin, Žukovski

ja tietysti Puškin,

mistä voimme tehdä sen johtopäätöksen,

että kirjailija ei ilmeisesti voi ylpeillä

vilpittömän patrioottisella suhteella

venäläisen kulttuurin

kahteen suureen vuosisataan.

 

Ottaen huomioon kaiken yllä kerrotun,

ja lisäksi sen, että kirjoittaja

turvautui kielletyn

symboliikan käyttämiseen,

ja herättämään inhoa

sosiaalista ryhmää ”valtaapitävät” kohtaan,

ja lopuksi, tuli nähdyksi

erilaisten vasemmistoradikaalien ryhmittymien kokoontumisissa,

me voimme lopettaa siihen, että hänen

säälittävät esteettiset yrityksensä

todellakin sisältävät ekstremistisen komponentin

ja hän itse voi tulla tuomituksi

Venäjän Federaation rikoslain

pykälän 280 perusteella

”Julkiset, joukkotiedostusvälineitä käyttäen toteutetut

kehotukset ekstremistiseen toimintaan”.

 

*

 

Rakkaat kulttuurin ja median

edustajat

olkaa rauhallisia

 

”Tätä barrikadia tässä tarkastellaan kulttuurisena ja taiteellisena ilmiönä”

Joka tapauksessa enää ei ole kansan massoja

Ei keskuskomiteaa

(NKP – kuinka huolehtivaisesti OpenSpace –portaali

purkaakaan salakoodin suluissa yleisölleen)

 

Omatunnolle tuoksuu vielä vähän

Tässä kotitossujen,

saniteettitekniikan

ja tapettien maailmassa.

 

*

 

Sikermästä ”Beaumarchais’n bulevardi”

 

niin vuonna, jona hyväksyttiin julmia

homoseksualismin vastaisia lakeja

kotimaassa, jonka nimi silloin oli

venäjän federaatio

kaksi venäläistä poikaa tapasi

sattumalta Pariisissa

heteroita

yhteisten tuttujen luona,

jotka eivät vielä olleet joutuneet

rikollisten luovuttamista koskevan lain

alaisiksi

erotessaan he sekoilivat

hämmennyksissään

montako kertaa heidän piti suudella poskelle

kolmesti sveitsiläiseen tapaan

vai kahdesti yleiseurooppalaiseen tapaan

he kumartuivat pari kertaa

toisiaan kohti

mutta kaksi venäläistä poikaa

eivät sitten kuitenkaan suudelleet

säilyttivät niin sanotusti

alkuperäisen identiteettinsä.

 

*

 

Pieni ukrainiadini

 

sota ja vallankumous kasautuvat viikossa

ja venyvät tunneiksi

jotka vietetään facebookissa

 

voitettuaan piirityksen lentokentän alueella

kasakat menivät kentälle

 

ja seisovat siinä,

toivottavat tervetulleeksi integraation Eurooppaan

ja jälkiteollisen aikakauden koittamisen

 

vallatusta talosta ulos tuotua runoilijaa

potkitaan Vapauden aukiolle pystytetyllä lavalla

 

johtaa, olla johtamatta

piru periköön

mutta etelässä ilmeisesti jotain loukattiin

 

aluehallinnon rakennuksen katolle on nostettu venäjän lippu

Olympialaisten välirauha on päättynyt

 

kootaan rajallinen regressorien joukko

tarkoituksenaan estää tulevaisuuden koittaminen

erääseen erilleen otettuun

 

*

 

Gagarin ja me

 

Valtio tulee

joka päivä putkia pitkin

jokaiseen taloon

 

Presidentti hyväksyi sen

jo kauan sitten

Patriarkka myös

olematta hölmöläinen

siunasi sen

ja nykyään pääsee sinne

minne aiemmin ei päästy

 

Gagarin tulee

neuvostopienokaisten veressä,

leveästi hymyillen

vetää vivusta

 

Niille, jotka ehtivät piiloutua

ja hyppivät ikkunassa

ja ehtivät soittaa

pelastuslaitokseen

vastaa Juri Aleksejevitšin

lempeä ääni

selittäen rauhanomaisen valtaapitäville antautumisen

proseduurin yksityiskohtia

 

sekä seuraavia kuljetuksia

tervehdyttävällä kesätyöleirille ”Fatalistille”

kahdessa erässä.

 

*

 

Kääntäjän huomioita

 

Näiden sanojen välinen suhde on mahdollisesti luotu jonain toisena aikana.

L.Wittgenstein

 

Kuninkaallisessa Collegessa on tulipalo.

Älä puhu roskaa.

Mikä on haaveittesi kohde?

Minä haluaisin, että tähän huoneeseen astuisi mr. Smith.

Oletteko varma, että haluatte juuri sitä?

Tietysti minun täytyy tietää, mitä haluan.

Älä puhu roskaa.

Haluan että tapahtuisi sitä ja tätä.

 

Se, mihin uskot, ei ole fakta.

 

Minua pelottaa.

Pelkään jotakin, mutta en tiedä mitä.

Missä et olisi ollut, sinne sinun pitää mennä

sieltä missä et olisi ollut

mennä sinne, mistä lähdit.

Miksi ajattelet, että hammaskipusi on yhteydessä faktaan

että pitelet poskeasi.

On epäilemättä olemassa täysin määriteltyjä tapahtumia

näyttämään sen,

että toinen tuntee kipua.

 

Minua ei koskaan opetettu

yhdistämään maanalaista vesisyvännettä

tuntemuksiin kädessäni,

mutta kun tunnen siitä tiettyä jännittymistä,

sanat ”3 jalkaa” tulevat heti

mieleeni.

 

No, tietysti punainen on olemassa

ja teidän on pakko nähdä se,

jos pystytte sen kuvittelemaan.

 

Paineen kohoaminen silmissäni

tuottaa punaisia kuvia.

 

Kuninkaallisessa collegessa on tulipalo.

Älä puhu roskaa.

 

Haluaisin, että tapahtuisi sitä ja tätä.

 

Millainen outo mekanismi tällaisessa tapauksessa

teidän toiveenne täytyisikään olla,

jos me voimme toivoa sitä,

mikä ei koskaan toteudu.

 

Tietenkään tämä ei ole kaikki,

voit rakentaa vielä paljon

vaikeampia tapauksia, jos haluat.

 

Meidänhän täytyy

puhumme myöhemmin

ilmauksen ”sanojen merkityksen unohtaminen”

merkityksestä.

 

Kääntäjän huomautus:

Sitä ei koskaan tehty.

 

Runokäännökset – Kiilaklubi: Venäjän kevät