Kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiila on Viisikymmenvuotias.

Kolmekymmentäluvulta tähän päivään on pitkä matka sekä ajallisesti että henkisesti. On selvää, ettei Kiila ole tänään samanlainen kuin perustamisensa aikaan, mutta tietyt perusasiat ovat pysyneet muuttumattomina ja pitäneet yhdistyksen koossa. Kiila on aina tunnustanut avoimesti vasemmistolaisuutensa, muttei ole koskaan tehnyt sitä ahtaasti, jäsentensä taiteellista ilmaisua rajoittavasti.

Taiteen ja politiikan suhde ei koskaan ole pelottanut Kiilaa, pikemminkin on ollut sen käyttövoima. Kiila syntyi aikana, jolloin äärioikeiston tukahduttava vaikutus tuntui kaikessa. Kiilan ensimmäisiä tehtäviä oli nostaa taistelulippu fasismia vastaan. Tämä taistelu jatkuu yhä, fasismi vain on muuttanut muotoaan. Se ilmenee nyt esimerkiksi rotuerotteluna, ihmisoikeuksien riistämisenä, heikompien alistamisena aseellisesti, henkisesti tai vaikkapa nälän avulla, demokraattisten pyrkimysten tukahduttamisyrityksinä eri puolilla maapalloa.

Humanismi kuuluu vasemmistolaisen ajattelun peruskäsitteistöön. Se ei ole ristiriidassa aineellisen kehityksen kanssa silloin, kun jälkimmäinen merkitsee inhimillisten voimavarojen vapauttamista ja rikastuttamista. Tällä hetkellä Tshernobylin onnettomuuden painaessa mieltämme kysymys humanismista on entistä tärkeämpi. Mitä on olla ihminen tämän päivän teknistyneessä maailmassa, jossa ydinvoiman rauhanomainenkin käyttö on osoittautunut vaaralliseksi? Vielä suurempi uhka on suunnaton ydinaseiden arsenaali. Mikään ei ole tärkeämpää kuin ydinaseriisunta.

Kiilan 50-vuotisnäyttelyn tunnukseksi on nostettu sanat Taide – Politiikka – Utopia. Voidaan kysyä, miten ne liittyvät yhteen. Vastaus on yksinkertainen, jokaiseen niistä ja niihin yhdessä sisältyy viesti paremmasta, oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Näyttely pyrkii omalta osaltaan vastaamaan siihen, mitä tämä merkitsee taiteen kielellä. Tämä julkaisu hakee siihen vastausta sanallisen pohdinnan avulla. Valmista vastausta Kiilalla ei ole, ainoastaan loputon määrä kysymyksiä. Se ei ole vastuun pakoilemista vaan osoitus avoimesta, etsivästä mielestä.

Tämä näyttelyjulkaisu ilmestyy Kulttuurivihkojen eripainoksena. Kiilan puolesta kiitän hyvästä yhteistyöstä, joka taas kerran on näyttänyt voimansa.

Viisikymmenvuotias Kiila kiittää jäseniään menneiden vuosikymmenten työstä katsoen samalla rohkeasti tulevaisuuteen.

Matti Rinne

Teksti on julkaistu aikaisemmin vuonna 1986 Kiilan 50-vuotisjuhlanäyttelyjulkaisussa!